1 2 3 4 5 6 7 8 9

Valmet 900, ergonomian ensiaskeleet

Traktoria käytettiin 1960-luvulla erittäin aktiivisesti urakoinnissa ja puunkorjuussa. Kuljettajan työolot olivat kuitenkin kurjat. Tapana oli talveksi nostaa traktorin päälle vanerista tehty ”koppi”, joka antoi jonkin verran sääsuojaa, mutta näkyvyys oli huono, lämmitys ala-arvoinen ja melu korvia raastava. Turvakehys teki tuloaan ja yleinen ajatussuunta oli, että pakolliseksi tulevan kehyksen varaan voidaan ripustaa sääsuojia.


Valmetilla asiasta ajateltiin toisin. Turvakehys nähtiin mahdollisuutena kehittää kunnollinen turvaohjaamo. Tavoitteena oli saada traktorinkuljettajan työolot vertailukelpoisiksi kuorma-autonkuljettajien työolojen kanssa.


Valmet 900 esiteltiin keväällä 1967. Se teki traktorihistoriaa monella tavalla. Koneen vakiovarusteena oli turvaohjaamo, joka oli suunniteltu traktorin olennaiseksi osaksi, ei jälkeenpäin lisättäväksi varusteeksi. Ohjaamon runko oli läpäissyt virallisen iskukokeen. Runko oli eristetty traktorin rungosta kumiholkein. Sisäverhoilulla, tiiviydellä ja lattian kumimatolla saavutettiin suhteellisen siedettävä melutaso N95. Samalla tiiviys antoi mahdollisuuden tehokkaan raitisilmalämmityslaitteen käyttöön, jolla voitiin hoitaa myös lasien huurteenpoisto.


Kojelauta oli automainen. Siitä löytyivät katkaisimet tuulilasinpyyhkijää, valoja, lämmityslaitetta työvaloja ja sisävaloa varten, yhdistetty valonvaihto- äänimerkki- ja vilkkukytkin, polttoaine-, lämpötila, öljynpaine- ja latausmittarit sekä riittävästi merkkilamppuja käsikaasua ja virtalukkoa unohtamatta. Valmet 900 oli ensimmäinen sarjavalmisteinen traktori Euroopassa, johon tuli vakiovarusteeksi hydrostaattinen Orbitol-ohjaus.


Automaisuutta oli myös vaihdevipujen sijoitus kuljettajan oikealle puolelle pois lattialta kuljettajan jalkojen välistä. Muut valmistajat ryhtyivät kopioimaan tätä ratkaisua. Lisäksi kuljettajan paikan mittasuhteisiin, ohjauspyörän asentoon istuimen suhteen, vipujen liikeratoihin ja näkyvyyteen ohjaamosta oli kiinnitetty runsaasti ”human engineering” –resursseja. Nykyäänhän tätä kutsutaan ergonomiaksi.

 

Ulkonäkö oli omaperäinen ja siitä näkyi, että sekä ohjaamo että konepeitto oli suunniteltu yhtä aika piirustuslaudalla. Samalla vaihtui myös Valmetin väri. Punaisen tilalle tuli taitettu keltainen ja runkoväriksi ruskea.

 

Valmet 900

Voimansiirto oli täysin uusi ja Valmetin omaa valmistetta. Vaihteisto oli täysin synkronoitu 8+2R -nopeuksinen. Voimanotosta löytyi kolme nopeutta, 540, 1000 ja ajovoimanotto. Kytkemenä oli Valmetille tyypillinen parikytkin, jolla saavutettiin ajokytkimestä riippumaton voimanotto. Jarrut olivat hydraulikäyttöiset kuivat nelipintaiset levyjarrut.

 

Hydrauliikan tuotto ylitti kaikki tuon ajan standardit. Se oli 65 l/min, josta parikymmentä litraa priorisoitiin ohjaukselle. Työhydrauliikassa oli kolme säätötapaa: asento-, vetovastus ja painesäätö. Nostovoima vetovarsien päissä oli 2500 kg. Itse traktori ohjaamoineen painoi 3200 kg.

 

Moottorina oli Valmetin Linnavuoren tehtaan nelisylinterinen 4,18 litran 411A, jonka ilmoitettiin kehittävän 89 hv SAE/2300 r/min.


Kun tämä traktori tuli ensi kerran julkisuuteen keväällä 1967, koko traktorimaailma kohahti. Harvoin on yhdellä kertaa tuotu niin paljon uudistuksia traktoriin.

 

 


Sen aikaisen mittapuun mukaan Valmet 900 oli suuri traktori. Sen akseliväli oli 231 cm, paino 3200 kg ja takarengaskoko 16,9-34. Vaihteisto oli täysin synkronoitu, nopeuksia oli kahdeksan eteen ja kaksi taakse.

Valmet 502 – maailman hiljaisin

Valmet 502 yllätti traktorimarkkinat vuonna 1971. Ensimmäistä kertaa maailmassa oli saatavilla siihen aikaan keskisuuri 54 hevosvoiman traktori, jossa oli vakiovarusteena tiivis turvaohjaamo. Se oli suunniteltu traktorin elimelliseksi osaksi.

 

Koko suunnittelun avainsana oli ergonomia. Valmetin konstruktöörit olivat opetelleet ergonomiaa tuotekehityspäällikkö Rauno Bergiuksen johdolla. Tätä tieteenlajia oli sovellettu jo mallien 900 (v. 1967 ja 700 (v. 1968) kohdalla, mutta 502:ssa käytettiin uusia ratkaisuja, jotka nostivat Valmet 502:n traktorimaailman klassikoksi. Traktorin muotoiluun vaikutti olennaisesti teollinen muotoilija Henrik Wahlforss, jonka käsialaa nähtiin myös telitraktorissa Valmet 1502.

 

Melutaso oli virallisen mittauksen mukaan N85, eli ihmiskorva voi olla altistettuna tälle melutasolle viisi tuntia yhtäjaksoisesti ilman suurta kuulon heikentymisen riskiä. Kaikki kilpailijat lukuun ottamatta BM-Volvon mallia T650 olivat N90-tason tuntumassa. Niissä ei ollut valmistajan itse suunnittelemaa turvaohjaamoa, vaan jonkin ohjaamotehtaan standardituote.

 

Tänään 502:n ohjaamoa tarkastellessa kokonaisarkkitehtuuri on melutasoakin tärkeämpi ominaisuus. Ohjaamo oli tiivis moduuli, joka sijoitettiin rungon päälle neljällä kumityynyllä. Näin eliminoitiin rungon tärinän muuntumista ohjaamon meluksi. Tiiviyden ansiosta ohjaamoon voitiin sijoittaa kunnollinen raitisilmalämmityslaite.

 

Pääsy ohjaamoon oli helppo ja turvallinen suurten ovien ja tasaisen lattian ansiosta. Kuljettajan ajoasento oli mahdollisimman hyvä istuimen ja ohjauspyörän tarkasti tutkitun sijoittelun ansiosta.  Valmet 502 oli ensimmäinen keskikokoinen traktori maailmassa, joka varustettiin vakiona hydrostaattisella ohjauksella. Näin loppui myös ohjauspyörän tärinä ja iskut sormille.

 

Kaikki tärkeimmät hallintalaitteet oli keskitetty kuljettajan oikealle puolelle; myös vaihdevivut siirtyivät pois kuljettajan jalkojen välistä. Istuin oli käännettävissä 30 astetta oikealle ja kallistettavissa kahdeksan astetta mukavan kyntöasennon saavuttamiseksi.

 

Valmet 502

Ohjaamon muoto oli toiminnallinen. Kiilamaisuuden ansiosta ohjaamo soveltui hyvin metsäkäyttöön. Toisaalta suuret lasipinnat mahdollistivat esteettömän näkyvyyden kaikkiin suuntiin. Yhteydet työkoneisiin hoidettiin nostamalla takana oleva apumiehen penkki ylös tai avaamalla kaksiosainen takaikkuna. Ohjaamon taakse oli sijoitettu nostolaitteen asennonsäätövipu, jonka avulla työkoneen kytkentä helpottui.

 

 

Uutuus poikkesi ulkonäöltään radikaalisti muista traktoreista. Valmetin ja nykyisten Valtrojen kiilamainen konepeitto tuli selvästi esille. Merkittävää oli, että konepeitto oli kapea takapäästään, jolloin saatiin paras mahdollinen näkyvyys etualalle. Pelkistetty konepeiton muotoilu merkitsi myös parempaa pääsyä huoltokohteisiin.

 

Vuonna 1974 tuli markkinoille parannettu versio, ns. E-malli, jossa oli siirrytty hydrauliikan kaksoispumppuun ja samalla 14,9-30 takarenkaat tulivat mahdollisiksi. Seuraava malliuudistus tapahtui vuonna 1978, kun traktoriin maalattiin uusin iloisemmin värein ja ohjaamoon tuli yksiosainen takalasi.

 

Tyyppimerkinnällä 502 valmistettiin vv. 1971-1982 yli 20 000 traktoria. Seuraavana mallina oli punainen malli Valmet 504, sitten 305… Periaatteessa Valtran nykyisen A-sarjan parhaat ominaisuudet periytyvät 502:n geeneistä.

 

 


 

Valmet 502 poikkesi ulkonäöltään edukseen muista sen ajan traktoreista. Traktorin kolmisylinterinen Valmet 310B iskutilavuudeltaan 2,7 litraa. Tehoa oli 54 hv SAE/2300 r/min. Osittain synkronoidussa vaihteistossa oli kuusi vaihdetta eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Traktorin omapaino oli 2495 kg. Suurten ovien ansiosta käynti ohjaamoon oli helppoa ja turvallista. Traktorin hallinta oli helppoa, koska ergonomia oli hyvin toteutettu ja hydrostaattinen ohjaus oli sormenkevyt.